Ari Wahlsten: Dekkari on juonikas?

 
 

Dekkarin kirjoittaminen on juonilaji – näin uskoo moni lukija, ja iso osa dekkarin kirjoittajista tuntuu olevan samaa mieltä. He ovat tietysti oikeassa, mutta vain osittain.

Perinteisessä brittiläisessä salapoliisitarinassa juoni on tärkeässä osassa. Esimerkiksi maailman toisiksi eniten myyty kirjailija Agatha Christie punoi kirjoihinsa aina aukottoman juonen, joka lopulta johdatti Poirot’n tai neiti Marplen vääjäämättä iskemään kyntensä murhaajaparan niskaan.

Juoni ei kuitenkaan ole se, mikä teki Christiestä kuuluisan, vaan hänen taitonsa sirotella vihjeitä lukijan nähtäville. Christietä lukiessaan tietää, että on mahdollista peitota salapoliisi, jos onnistuu seulomaan oikeat vihjeet esiin harhaanjohtavien joukosta ennen häntä, ja tämä tieto saa lukijan pääkopan surraamaan kuumana. Enemmän kuin hyvä kirjoittaja tai juonenpunoja murhamamma onkin hyvä hämääjä – monien mielestä edelleen paras.

Dekkaristi Matti Yrjänä Joensuu satsasi paukkuja henkilöhahmoihin enemmän kuin juoneen. Henkilöiden ajatusmaailmaa valotetaan lukijalle monipuolisesti, ja rikollisistakin kaivetaan usein esiin varsin sympaattisia piirteitä. Poliisitaustainen Joensuu hallitsi rikostutkinnan kiemurat, mutta inhimillinen tunnelma rikosromaaneissa oli hänen erityinen vahvuutensa, joka siivitti hänet peräti kolmeen Vuoden johtolanka -palkinnon voittoon.

Amerikkalaisjuurisessa kovaksikeitetyssä rikosromaanissa juoni jää joskus jopa lapsipuolen asemaan. Genren palvottu taitaja Raymond Chandler sanoi aikoinaan hyvän dekkarin olevan sellainen, että vaikka sen sivuista olisi repäisty pois viimeinen viidennes, jää tuntu, että kirja kannatti lukea. Kovaksikeitetyssä dekkarissa tyyli onkin kaikki kaikessa; naseva dialogi ja sarkasmilla silattu kyynisen toteava kerronta. Jos juonikin vielä pelittää, se tulee ikään kuin bonuksena.

Yksikään rikosromaani tuskin pärjäisi täysin ilman juonta, kuten esimerkiksi tietyt boheemit elämäntaparomaanit tekevät varsin onnistuneesti. Juoni on dekkarin kovaa ydintä, mutta muutakin tarvitaan. Itse kaipaan dekkareilta, kuten romaaneilta ylipäänsä, hyviä lauseita. Jos luen kirjan, jonka juoni on koukuttava, mutta jonka yhdellekään lauseelle en ole kateellinen, olen harvoin tyytyväinen lukemaani. Näin sanomalla paljastan sen, mitä omilta romaaneiltani toivon: tahdon kirjoittaa lauseita, joista joku muu on kateellinen. Tämä pyrkimykseni ei kuitenkaan ole kapinaa juonen ylivaltaa vastaan, vaan juoni on loistavan lauseen tärkeä liittolainen dekkarin hyytävässä kaanonissa.

Tilaa kirja:
AdLibris
Booky
Suomalainen

Haastattelut ja arvostelukappaleet:
Heini Salminen
heini.salminen@kosmoskirjat.fi
040 702 9165