Ina Westman: Mama extreme

 
 

Järkyttävän kliseistä kirjoittaa kirja äitiydestä. Aargh. En nyt mitään omaperäisempää sitten keksinyt? No en.

Raskauteni ja synnytykseni eivät menneet ihan niinku Strömsössä, joskin kaikki päättyi molempien lasten kohdalla onneksi hyvin. Silti kokemukset olivat aika rajuja ja vaikuttivat koko identiteettiini pysyvästi, eivät vain äitiyden kautta. Tuli tarve funtsia asiaa vähän enemmän. 

Kirja sai alkunsa jonkinlaisesta trauman purkamisesta, kuten kai valtaosa esikoiskirjoista. Vähitellen tuli tunne, että ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on jotain sellaista kerrottavaa, joka voisi kiinnostaa jotain muutakin. Omien traumojen ympärille alkoi syntyä tarinaa ja fiktiivisiä henkilöitä ja kustantajan kannustamana viritelmä, jota kutsutaan romaaniksi.

Silti mietin pitkään kannattaako tätä julkaista, onko tässä jotain, mihin joku voi samaistua ja ehkä saada vertaistukeakin - aina ei mene äitiys ihan putkeen mutta siitä voi selviytyä. 

Paras kannustin oli ehkä se, kun ystävä, monen lapsen äiti sanoi odottavansa kirjaa innolla ja arveli, että sut tuntien se ei ole sellanen juttu, josta tulee tunne, että miksi kaikki muut on parempia äitejä ja osaa kaiken. Vastasin että joo, sellanen se ei kyllä ole, pikemminkin ehkä Mama Extreme. 

Kirjaan tuli lopulta mukaan myös lapsettomia naisia ja miehiäkin ja teemat laajenivat äitiydestä kummallisina aaltoina vaikka minne. Jälkikäteen hoksasin, että kirjassa ei ole yhtään perinteisessä mielessä hyvää naista. Johtuu kai iästä - nelikymppisenä tietää jo, että sellaisia ei ole olemassakaan.

Vauvapalstojen vastaanottoa en uskalla pohtia, voi olla, että jotkut äidit hermostuvat kirjan näkökulmista ja voi jopa olla, että saan itse huonon äidin leiman, jos kirjan henkilöitä erehdytään sotkemaan minuun. Sille ei voi mitään. Koen kuitenkin itse, että vaikka lapset ovat ehdottomasti hienoin ja tärkein asia elämässäni, ruusunpunaisen vauva-arjen kuvaaminen fiktiossa olisi aika tylsää. Kuka sitä jaksaisi lukea parisataa sivua? En minä ainakaan. Sen sijaan draaman kannalta on mielestäni kiinnostavampaa kuvata sitä, mitä tapahtuu parisuhteessa parinsadan valvotun yön jälkeen tai naisen päässä, kun työelämä valuu yhä kauemmas kakkavaippavuorten taakse näkymättömiin. 

Useimmista äideistä löytyy kokemukseni mukaan molemmat: imelästi vauvalleen höpöttelevä ja nuuskutteleva Madonna ja uhmaikäiselle karjuva suohirviö. Äiti Teresoita sen sijaan on vain yksi. Hän ei ole kirjassa mukana.

Ennakkotilaukset:
Booky
Suomalainen
AdLibris

Haastattelut ja arvostelukappaleet:
Mikko Toiviainen
mikko.toiviainen@kosmoskirjat.fi
040 6791 301