Sami Minkkinen: Voiko mies tuntea ikävää?

 
 

”Mä en edes tiennyt, että mieskin voi tuntea ikävää.”

Alussa se tuntui oudolta. Lähes jokaiseen kirjoitukseen tuli kommenttina, että miten mies kykenee kirjoittamaan rakkaudesta. Ihmeteltiin ääneen, että voiko mies todella tuntea ikävää. Naiset ihmettelivät ja miehet lähettivät viestejä, joissa esittivät halunsa hakata tunteet ja homouden minusta irti, sillä eihän varsinkaan suomalaisella heteromiehellä ole lupaa julkiseen tunteiluun. 

Lopulta en jaksanut enää ihmetellä. Olen kirjoittanut blogiani Havaintoja parisuhteesta kolme vuotta. Yhäkin saan säännöllisin väliajoin muistutuksia, että olen miehenä hieman kummajainen. Kommenttien ja viestien sävy on muuttunut ihailevaksi. Eräs nainen kirjoitti minulle, että olen naisille kuin nettiporno miehille, fantasiaa jostain, jota ei oikeasti ole olemassa. Viestit ovat muuttuneet hyvin henkilökohtaisiksi. Lukijat kertovat elämänsä kipupisteistä ja päästävät lähelle. Se tuntuu joka kerta yhtä hienolta saada lukijalta viesti, jossa kirjoitetaan kipeitä ja henkilökohtaisia asioita. Eräs heistä kirjoitti, että haluaa päästää minut lähelle, koska minäkin päästän hänet lähelle. 

Vuosi sitten alkoi tuntua pahalta. Lukijoita alkoi olla jo niin paljon, että oman elämän valuttaminen sanoina kaikkien luettavaksi alkoi hirvittää. Kysyin itseltäni useasti, että voinko jatkaa näin henkilökohtaisella ja rehellisellä tasolla blogin kirjoittamista, vai vedänkö jarruja päälle. 

Päätin olla vetämättä. Ymmärsin, että rehellisyys ja henkilökohtaisuus tekevät blogistani niin suositun. Jokainen viesti lukijalta, jossa kirjoitettiin, että olen tekstilläni koskettanut syvältä, tuntui minusta kuin minua olisi kosketettu. Aloin käydä vuoropuhelua lukijoitteni kanssa. En ole enää edes harkinnut, että kirjoittaisin vähemmän henkilökohtaisesti tai lopettaisin kokonaan. Viimeistään saamani viesti, jossa perheensä kolarissa menettänyt nainen kiitti minua viestissään, että saa nauraa taas pitkästä aikaa lukiessani tekstejäni tiesin, että blogillani on merkitys. 

Käsi kädessä blogini kirjoittamisen kanssa on kulkenut oma kasvutarinani. Olen käynyt terapiassa tasan yhtä pitkän ajan kuin olen kirjoittanut blogiani. Samalla kun olen avannut elämääni itselleni, olen raportoinut sitä hiljalleen pieninä paloina lukijoilleni. Jokainen näppäilemäni sana näppäimistöön on tuonut yhden partakarvan lisää leukaani. Kolmessa vuodessa minusta on tullut mies, jolle kasvaa parta. Jokainen saamani positiivinen palaute on tehnyt tästä kaikesta paljon helpompaa. 

Ehkä olen kolmen vuoden aikana saanut muutaman epäilijän uskomaan, että mieskin voi tuntea ikävää. Ehkä se ei ole edes merkityksellistä. Merkityksellisempää on se, että olen saanut lähelleni ihmisiä, jotka haluavat jakaa osaa itsestään. Uskon, että asioilla on merkityksensä. Uskon, että sanani tavoittavat ihmisiä, jotka kaipaavat sanojani. Uskon, että kirjoittamalla avoimesti ja rehellisesti elämästäni ja parisuhteestani, monet lukijani saavat samaistumispintaa omaan elämäänsä ja parisuhteeseensa. Haluan olla ihminen jollekin toiselle ihmiselle, sillä sitähän parisuhde ja itse elämäkin on kauniimmillaan, olla ihminen ihmiselle. 

Kaikki muu hyvä, jota blogini myötä olen saanut, on toisarvoisempaa. Haluan jatkaa kirjoittamistani mieskummajaisena, joka tuntee ikävää ja kirjoittaa siitä julkisesti. Koen olevani siihen viimeinkin riittävän vahva.

Tilaa kirja:
AdLibris
Booky
Suomalainen

Haastattelut ja arvostelukappaleet:
Heini Salminen
heini.salminen@kosmoskirjat.fi
040 702 9165