Ina Westman: Kirjailijan viikko

 
 

Ajattelin, että jos toista kirjaa yrittelisi. Oli ideakin tullut päähän ja pari muistiinpanoa. Esikoiskirjan lukijoiltakin on tullut kannustusta ja toiveita seuraavaan kirjaan, joten täytyyhän heitä kuunnella. Päätin, että ensi viikolla sen aloitan, ei pääse rimakauhu iskemään, eikä tyhjän sivun syndrooma. Kas näin se sujuu:

Maanantai: olipa raskas viikonloppu. Nyt väsyttää. Päiväuniaikana oli pakko huilata, katsoin iPadilta Supertähdet, koska Jarkko Nieminen.

Tiistai: kas, radiohaastattelu esikoiskirjasta. Päiväuniaika meni siinä.

Keskiviikko: täytyy tavata ihmisiäkin joskus. Aikuisten lounas siis. Virkistyin! Mutten ehtinyt kirjoittaa illalla mitään, lapset riehuivat ja nukahdin ennen heitä.

Torstai: esikoisella on siitepölyallergia, öisin yskitään ja vaelletaan ympäri kämppää. Pakko nukkua kuopuksen kanssa päiväunet, edes joskus.

Perjantai: no tänään! Ja tulosta syntyy: yksi sivu. Sitten kuopus herää, häntä ei nukutakaan tänään. Se työviikko olikin sitten siinä. 

No entäpä iltaisin? Nukahdan klo 22, koska esikoisen siitepölyallergia ja öisin vaellamme yhdessä ympäri eri patjoja ja sänkyjä – minä kuorsaavaa lasta pakoon, lapsi minun perässäni.

Märta Tikkanen kirjoitti kirjansa öisin. Hänen lapsensa kai nukkuivat silloin. Minun eivät, usein ainakaan. Jospa joskus tulee viikonloppu, jolloin voin keskittyä kirjoittamiseen tai nukkumiseen. Mutta sellaista olen tässä pohtinut, että miten ja milloin kirjoitin esikoiskirjani? En kyllä muista. Väsytti niin kovasti.