Mirva Mäki-Petäjä: Esikoiskirjan synnytyskipuja

 
MirvaMäkipetäjä.jpg
 

Olemme kirjoittaneet Ville Kormilaisen kanssa kirjan Elämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa. Aihe on läheinen meille molemmille, koska myös me, kuten kirjamme henkilöt, olemme muuttaneet elämämme suuntaa.

Halusimme koota kirjaan puhuttelevia tositarinoita, kertoa niin suunnitelluista kuin suunnittelemattomista elämänmuutoksista sekä pohtia tarinoiden avulla myös sitä, miten tavallinen ihminen voi hallitusti muuttaa elämäänsä.

Yllättäen vaikeinta kirjan synnyttämisessä ei ollutkaan itse kirjoittaminen, vaan kirjoittamisen lopettaminen. Kirjaprosessin vaiheet tuottivat minulle, esikoistekijälle, läjän erilaisia kasvukipuja.

Aluksi tekemistä helpotti innostus, jonka kirjan kirjoittaminen oli minussa synnyttänyt.

Jossain kohtaa havahduin siihen, että tekstiä oli liikaa ja ymmärsin, etten mitenkään voisi kertoa kaikkea. Tajusin myös, etten enää rakastanut omaa tekstiäni. Kun sivuja alkoi kertyä enemmän, pidimme Villen kanssa palaverin, jossa kävimme läpi kirjan sisältöä. Villen vastuulla oli huolehtia, että tekstini olisi yksiselitteistä ja napakkaa. No, se ei ollut.

Lainaan mielelläni gurujen teorioita, ja kirja olikin täynnä viittauksia viisaampien kirjoituksiin. ”Miksi et sano asioita niin kuin sinä itse ne näet? Voit vapaasti puhua omalla suullasi.” Ville ojensi minua. Tajusin heti, että olin unohtanut omat oppini kirjoittamisen flow’ssa.

Minua pelotti aluksi sanoa asiat omin sanoin ja mieltäni painoi vastuu lukijasta. Mitäpä jos olenkin väärässä?

Kustantajamme Mikko Aarne on onneksi kuitenkin koko ajan ollut viilipytty ja kuvasi muun muassa kirjan nimensynnytysprosessia ”täysin normaaliksi”. Minusta se tuntui piinaavalta. Laskin, että tulin kirjanneeksi noin sata nimivahtoehtoa kirjalle.

Purskahdin itkuun kirjapalaverissa. ”Ei tämä voi olla sankarikirja. Miksi tämä ei voisi olla vain elämänmuutoskirja?” Ville nauroi ja kertoi pohtineensa aivan samaa. Ehdotimme nimeä Mikolle, joka sanoi päätyneensä myös hylkäämään sankari-nimen. Hurraa, ei kompromissia.

Kun käsikirjoitus luovutettiin eteenpäin Kosmokselle ja editointiin Kirsikalle (Kirsikka Myllyrinne, kirjan kustannustoimittaja), minulle tuli rauha, jota kesti ehkä kaksi viikkoa. Sitten alkoi jonkinlainen krapulavaihe.

Ahdisti ja päässäni vilisi ajatuksia: Mitä jos kirjasta puuttuu jotain tärkeää? Olisiko pitänyt sanoa enemmän? Olla fiksumpi? Pelot ja tunteet tulivat uudestaan pintaan.

Kaikki kirjaprosessiin liittyvät asiat ovat outoja esikoistekijälle, ellei satu olemaan itse kustannusalalta. Ei ole helppoa laittaa itseään peliin ensimmäistä kertaa. Enkä minä ollut kirjan suhteen ainoa keltanokka: kansien välistä löytyy moni, joka kertoo elämäntarinansa julkisesti ensimmäistä kertaa. He kuvaavat elämänsä kipeimpiä asioita,  ja se jos mikä on rohkeaa ja jännittävää!

Kirja on matka, jolla on alku ja loppu... Kirja kirjoitetaan ja editoidaan, sille suunnitellaan kansi, se painetaan ja se on siinä. Kirjan lopullisuuden sisäistäminen on ollut varsin hyvin tiedossani ollut asia, mutta silti yllättävän hankalaa. Samassa opullisuudessa on kuitenkin myös jotain hyvin kaunista.

Olen kasvanut matkan varrella, oppinut ja käsitellyt pelkojani, joita pulpahtelee vieläkin joskus pintaan. Tunteet tulevat ja menevät. Nauran sisäisesti itselleni, puhallan haavaan ja päästän irti.

Kerta toisensa jälkeen. 

 

Tilaa kirja:
Booky
Suomalainen
AdLibris

Arvostelukappaleet ja haastattelut:
Heini Salminen
heini.salminen@kosmoskirjat.fi
040 702 9165