Anni Saastamoinen: Puhuttaisko?

saastis.jpg

Tänään vietetään maailman mielenterveyspäivää. Mikä erinomainen tilaisuus ajatella asioita, lopettaa ”hullu” ja ”psykoottinen” tai ”se on varmaan psykoosissa” -heittojen käyttö. Ne ovat paitsi harmillisia myös vahvistavat mielenterveyteen liittyviä stigmoja.

Mikä erinomainen tilaisuus ajatella, miltä muista ihmisistä tuntuu. Mikä erinomainen tilaisuus tiedustella läheisiltäsi, miten heillä menee – miten heillä oikeasti menee. Mikä erinomainen tilaisuus myös kertoa itse, miten sinulla oikeasti menee.

Mielenterveyteen liittyvät stigmat istuvat väkevästi meissä. Varomme, kenelle kerromme oikeista oloistamme vai kerrommeko ylipäätään kenellekään. Se on surullista.

Olisi mahtavaa elää maailmassa, jossa mielenterveydestä voitaisiin puhua avoimesti pelkäämättä menetyksiä. Pelkäämättä, että menetetään työpaikka, pelästytetään läheiset. Pelkäämättä, että jäädään ulkopuolelle ja yksin.

Samaan aikaan, kun pystymme sujuvasti ja vieläpä ruokapöydässä puhumaan rään väristä, ripulista ja ummetuksesta, emme pysty puhumaan psyykemme tolasta.

Olen puhunut sairaudestani avoimesti, koska koen sen tarpeelliseksi. Kirjoitan sairaudestani kirjassani avoimesti, koska se on tarpeellista.

Sairaudesta puhuminen on tärkeää, tarpeen ja jopa jossain määrin pakollista, jotta vääriltä mielikuvilta ja oletuksilta päästäisiin jossain vaiheessa pakoon. Mielenterveydestä avoimesti puhuminen on tärkeää, jotta puheenaiheeseen liitetty luja ja naurettava stigma laimenisi.

Teksti: Anni Saastamoinen
Kuva: Miikka Pirinen