Anni Saastamoinen

Sirkka


Hulvaton romaani Depressiopäiväkirjojen kirjoittajalta!

Sirkalla on sivuhahmon nimi. Pääosilla on aina kauniit nimet, Aurora tai joku muu kaunis ja lyyrinen ja persoonallinen. Sirkka on nimenä vain Sirkka. Sirkka on töksähtävä, tyly ja arkinen. Sirkka on nimien nakkikastike. Jos Sirkka olisi eläin, Sirkka olisi mäyrä: yksinäinen ja kapeita omia polkujaan päättäväisesti ja pontevasti kulkeva sähisevä paakku mustaa ja vaaleampaa jakkupukua.


  • 188 pages
  • 2020
  • 10,10 €
Hulvaton romaani Depressiopäiväkirjojen kirjoittajalta!

Sirkalla on sivuhahmon nimi. Pääosilla on aina kauniit nimet, Aurora tai joku muu kaunis ja lyyrinen ja persoonallinen. Sirkka on nimenä vain Sirkka. Sirkka on töksähtävä, tyly ja arkinen. Sirkka on nimien nakkikastike. Jos Sirkka olisi eläin, Sirkka olisi mäyrä: yksinäinen ja kapeita omia polkujaan päättäväisesti ja pontevasti kulkeva sähisevä paakku mustaa ja vaaleampaa jakkupukua.

Sirkka on se huomaamaton naapuri, joka on kiinnittänyt roskiskatokseen heippalapun “ei muovipusseja biojätteisiin”. Sirkka on se työpaikan harmaa nainen, joka tekee työnsä tunnollisesti mutta jonka yksityiselämästä ette tiedä mitään. Tämän kirjan myötä tiedätte ja hurmaannutte.


Anni Saastamoinen

Anni Saastamoinen savolaisperäinen toimittaja, joka on hionut kirjallisen ilmaisunsa Twitterissä. Hänen ensimmäinen kirjansa Depressiopäiväkirjat nousi vaikeasta aiheesta huolimatta suureen suosioon.

isbn 9789523520639
Julkaisupäivä 04.08.2020
Sivumäärä 188
Kirjastoluokka 84.2
Kansi Bifu

“Lopulta tiivis, miltei pienoisromaanimainen Sirkka kasvaa sivumääräänsä suuremmaksi. Teos on salaviisas tarina siitä, miten nykyaikana radikaaleinta voi suurien tavoitteiden sijaan olla tyytyminen.”

– Helsingin Sanomat

 

“Sirkka on Eleanor Oliphatin suomiserkku, betonia, normatiivisuutta, tehokkuutta ja mielellään massaa. Sirkka on Sirkka, ja kaikessa ärsyttävyydessään aivan valloittavan ihana.”

– Mitä luimme kerran -blogi

 

“Anni Saastamoisen Sirkka oli mieletöntä luettavaa. Saastamoisen eloisa kieli ja sanoilla kikkailu elävöitti kerrontaa ihanasti. Sirkka onnistui olemaan hyväntuulinen, mutta samalla myös rehellinen kuvaus yksinäisyydestä ja erilaisuudesta.”

– Kirjoihin kadonnut -blogi