Kriitikoiden ylistämän kirjailijan teos elämästä, väreistä ja vanhemmaksi tulemisesta.
”Olen käynyt ulkona viimeksi eilen. En tiedä, mitä ulkopuolella tapahtuu. Juuri nyt sillä ei ole merkitystä.”
Klaus Maunukselan kolmas kaunokirjallinen teos on kuvaa ja tekstiä yhdistävä triptyykki, jonka keskeisiä aiheita ovat taide ja arki sekä tuho ja vaivannäkö. Fragmentaarista tekstiä rytmittävät renessanssiaikaisen Visconti-Sforzan tarotpakan kortit, jotka kuvaavat elämän keskeisiä ulottuvuuksia. Osa korteista on tuhoutunut – siksi ne on kuviteltava itse.