Televisio ei ole enää monoliitti ydinperheen kodin nurkassa. Se on yhtäältä ahtaita yhteiskuntanormeja, eksploitaatiota ja näennäistä vapautta tyrkyttävä media. Toisaalta se opettaa lapsille aktivismia ja tarjoaa paikan surulle sekä ristiriitaisille äitikuville. Se on tylsä mutta täynnä tunnetta.

13 katseluasentoa on esseekokoelma, jossa kolmetoista kirjoittajaa perkaa ruudun äärellä kokemiaan tuntoja. He kysyvät, ovatko suhderealityt yhtä suurta monogamiakampanjaa, ennakoiko Juhan af Grann salaliittoteorioiden ajan, glorifioiko Handmaid’s Tale näennäistä valinnanvapautta – ja onko televisio pelkkä välivaihe mielikuvituksen historiassa.

Kirja sisältää seuraavat esseet:

Marianne Savallampi: Paheiden laatikko –Tositelevision nousu ja eksploitaatio

Carmen Baltzar: Kuolema rakkauden saarella

Saara Hannus: Kuka on se oikea? – Suhderealityissä kumppaneiden määrä on vakio

Veikka Lahtinen: Velkaantunut ihminen ja nälkäinen katsoja – Miten reality muokkaa ihmisistä tottelevaisia velanmaksajia

Tytti Rantanen: Tylsä televisio! – Televisiosuhteemme moraalipaniikista yhdentekevyyteen

Janne Siironen: Muukalaiset – Kuinka 90-luvun ufo-ohjelmien hullu hullu maailma arkipäiväistyi ympärillämme

Suvi Auvinen: Poliittinen eläin – Miten Alfred J. Kwak teki lapsista anarkisteja

Iida Sofia Hirvonen: Can’t Have It All? – Sinkkuelämää, Handmaid’s Tale ja vapauden mahdottomuus

Ville Hämäläinen: Punavuoren Don Draper – Menneen maailmanmiehen murheellinen osa

Silvia Hosseini: Sarja kutsuu suremaan – Rectifyssa aika ei paranna haavoja

Kaisu Tervonen: Äiti on hullu – The Umbrella Academy, ideaaliäitiys ja ulkoistettu hoiva

Sini Mononen: Itkevä agentti – Eli tarinoiden soinnista, tunteista, sattumista ja toiminnasta

Pontus Purokuru: Lepää rauhassa, televisio! – Mielikuvitus löytää aina uusia teknologioita