Häviö
Vimmainen monologi, jonka puhujan aikeena on sylkeä myrkkyä voittajansa silmille tämän kumartuessa katsomaan, joko se kuoli.
Häviö on monolgi, essee, pamfletti, kiistakirjoitus ja syytekirjelmä. Se on säälimätön kuvaus suomalaisesta kirjallisuuselämästä, kulttuuripoliittinen puheenvuoro ja kannanilmaus, vetoomus taiteen, kirjallisuuden, sivistyksen ja vapaan älyn puolesta. Se kysyy, voiko taiteilijuus tai kirjailijuus olla “ammatti”. Ja jos ei, mitä se sitten on? Kohtalo? Marttyyrikohtalo?
Antti Nylén on esseisti joka tunnetaan virtuoosimaisesta tyylistään ja omapäisistä näkemyksistään. Hänen esikoisteoksensa Vihan ja katkeruuden esseet sai Kalevi Jäntin palkinnon ja asetti lajille kokonaan uudet laatustandardit. Häviö on Nylénin yhdeksäs kirja.
Nylén ei yritäkään esittää uutta iloista ja reipasta yrittäjä-taiteilijaa, vaan näyttää kirjailijuudesta sellaisen kuvan, jota ei esitellä Koneen Säätiön hakemuksissa eikä gaalapuheissa. Hän repii alas kulissit, joita monet kannattelevat henkensä edestä, ollen ”kai niin rutinoituneita esittämään omanarvontuntoista uraihmistä, että ovat alkaneet itsekin uskoa omiin valheisiinsa, eivätkä enää muista olevansa petkutettuja hylkiöitä –”.
– Nuori Voima
Häviön suuri kaari on Nylénin omaelämäkerta. Se rönsyilee kavalkadiksi argumentteja viime vuosien aiheista, joista moni olisi toivonut syntyvän jotain kulttuurikeskusteluksi kutsuttavaa eikä vain internet-nahinoita ja puolten hakemista orastavan kulttuurisodan aatossa.
Mutta ehkä yritelmätkin kulttuurikeskusteluksi käydään nykyään ”kulttuurilehtiä lukevan 12 ihmisen eliitin” kesken.
– Helsingin Sanomat
Häviö on nuoren ajopuun kehityskertomus klassisten kielten opiskelijasta tappiotaan huutavaksi perheenisäksi, joka silkasta rakkaudesta ja luontaisen kirjoitusalttiutensa turvin, ajelehtii uralle, jonka toivottomuuden huomaa vasta sitten, kun se on liian myöhäistä. Oma valinta onkin salakavala implantti ja aikapommi, jonka lanka palaa jo. Nuoruuden voimassa ja uskossa sytytyslanka saattaa muistuttaa sädekehää tai tähtisadetikkua.
– Voima