Onnenkissa
Onnenkissan piti olla kirja Edith Södergranista tai oikeastaan siitä, miksi Södergranin runot ovat ajankohtaisia juuri nyt.
Samalla siitä tuli autofiktiivinen romaani naiseudesta, joogasta, seksistä, kuolleen miehen asennosta, puuvillapaidoista ja elämästä setien ehdoilla rakennetussa maailmassa. Onnenkissa liikkuu esseen, autofiktion ja romaanin välimaastossa ja pakenee määrittelyjä. Se on nerokkaan kaunis ja ikiaikaisen viisas kirja, jonka proosa on valaisevaa ja lohdullista.
Aino Vähäpesola on kirjailija ja kustannustoimittaja, jonka esikoisteos Onnenkissa (2019) oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana ja keräsi runsaasti kiitosta niin lukijoilta kuin kriitikoiltakin. Suuremoinen epävire on hänen toinen romaaninsa.
“Onnenkissa on varmaotteinen, genrerajoja rikkova esikoisromaani. – – Vähäpesolan esikoinen on lukukokemuksena meditatiivinen ja lohdullinen. Se etenee varmaotteisesti ja rauhallisesti kuin syvän hengityksen rytmissä vaihtuvat asanat.”
–Helsingin Sanomat
”Tämän kirjan haluaisin pitää aivan omana aarteenani, mutta silti tätä on pakko suositella muillekin.”
-Kotiliesi
”Tässä kirja, johon ihastua. Monta hurmaavaa oivallusta, jotka tekee mieli kirjoittaa muistiin ja ottaa omakseen.”
-Cosmopolitan
”Teos on taitavasti toteutettua autofiktiota: mitä enemmän kertoja puhuu itsestään, sitä kauemmaksi totuus tuntuu karkaavan. Kun ajatuksia taas peilaa Södergranin runoihin, tuntee samanaikaisesti ajattomuuden ja ajan tuomat muutokset”
–Turun Sanomat