Paperi T:n valtavan suosittu esikoisrunokokoelma.
post-alfa on Paperi T:n kirjallinen debyytti, runoteos, jonka teemoina ovat rakkaus ja tyhjyys, miehisyys, sisqo, woody allen, kuristuminen, julkinen liikenne, black metal -teepaidat, intiaanien hautausmaat, kauhu ja porno, fomo, afrikan tähti, kuolleet idolit ja artistin pyrkimys päästä ironiasta vilpittömyyteen.
Runot ovat Pulkkisen tyylille omaisesti ironialla maustettuja, sekä erittäin suorapuheisia että rohkean tunteikkaita. Tämä ominaisuus tekeekin Post-alfasta juuri niin tutulla rujolla tavalla aidon ja Paperi T päästää jälleen tässä tapauksessa lukijan, aivan ihonsa alle.
– Lukufiilis
Post-alfa luo kiinnostavan kuvan ahdistuneesta miehestä. Kokoelman ensimmäinen runo on vakuuttava: uusia ovia saattaa avautua, mutta mitä tapahtuu, kun elää huoneessa, jossa on vain yksi ovi? Runojen puhujat ovat ahdistuneita, itsestään epävarmoja, itseään tuhoavia hahmoja.
– Sivutiellä
Sykähdyttävimmillään teos kuvaa epävarmuuden aikakautta, jolloin kaikki on ulottuvilla, mutta kuitenkaan ei mikään. Runojen minä haluaisi olla mies, joka rakentaa talon, mutta siihen hän ei pysty. Hän haluaisi muuttaa maalle, missä toiselle voisi huutaa, ilman että naapurit kuulevat. Bileistä ei voi lähteä kuitenkaan kotiin, koska silloin voi missata kaiken.
– Amman lukuhetki