Vangitseva esseeteos arkkitehtuurista ja elokuvista.
Rakenna, kärsi ja unhoita on minimalisista proosaa rakennuksista, elokuvista, ajan pysäyttämisestä, raunioista ja jälleenrakentamisesta sekä särkyneen sydämen arkkitehtuurista.
Kajasteen esseistiikka ei ota paljon kantaa, hän kirjoittaa pikemminkin analyyttisesti ja pohdiskelevasti. Arkkitehdin asiantuntemus ja cinefiilin innostus käyvät keskustelua, joka on kuin köydenvetoa. Cinefiili glorifioi rakennuksia, ja arkkitehdin suhtautuminen rakennusympäristöön on lopulta hyvin pragmaattinen sekä kauniilla tavalla luopuva.
Myös kieli on kaunista ja paikoin yhtä haavoittuvaa kuin luonnonvoimien alle luhistuva rakennus.
– Helsingin Sanomat
Kajasteen tapa käsitellä toivoa, kärsimystä ja uudelleen yrittämisestä on uudenlaista, tuttavallista ja lohdullista. Elokuvien ja arkkitehtuurin vuoropuhelu luonnistuu Kajasteelta varsin orgaanisesti. Fragmentaarisen tyylin takia tekstissä voidaan hyppiä aiheesta toiseen suurten linjojen katkeamatta.
– Paatos