Romaani kahden kulttuurin väliin putoavista ihmisistä
Tatko tarkoittaa bulgariaksi isää. Se on myös tarina Elenasta, joka putoaa kulttuurien väliin eikä tunne kuuluvansa minnekään. Elenan isä on kasvanut vuorten keskellä ja sitten muuttanut Suomeen, missä ei ole yhtäkään vuorta. Isä on tumma, kiivas ja tuijottaa kohti, hän on liian iso maahan, jossa ihmiset vaikenevat ja kääntävät päänsä pois.
“Nina Gimishanovan esikoisromaani on voimakas kuvaus isän ja tyttären suhteesta – – Tatko on samaan aikaan kuvaus ikiaikaisesta aiheesta, lapsen suhteesta vanhempaansa, ja tarkka näkökulma maailmaan juuri nyt.”
– Helsingin sanomat
“Tatko on vaikuttava esikoisteos ja harvinaisen koskettava isäsuhteen kuvaus.”
– Image
“Gimishanova kirjoittaa Tulenkantajia ja Federico García Lorcaa uudelleen, punk-asenteella ja Euroopan takapihoilta käsin. Yhtä hyvin kyse on Leonard Cohenista: zenbuddhalainen tyyneys kohtaa villin etsinnän ja rakkauden nälän.”
– Parnasso